Heräsimme synkkään, mutta tiedustelijalle parhaaseen keliin, vesisateeseen. Aamuyöllä klo 0300 siirryimme Selkäsuon eteläpäähän. Ensimmäinen tehtävämme oli partiotiedustelua, tehtävänä selvittää vihollisen määrä, laatu, suuntautuminen ja ryhmitys Juurikko-Selkäsuo- alueelta. Joukkue havaitsi komppanian vahvuisen mekanisoidun osaston, jonka jälkeen ilmoitti vihollistiedot pataljoonan komentajalle. Tiedustelutietojen perusteella pataljoona hyökkäsi vihollisen kimppuun ja löi keltaisen vastustajan Juurikon alueelta.

Seuraavassa vaiheessa joukkueemme hyökkäsi pataljoonan kärjessä. Kohdattuamme vihollisen ryhmityimme torjuntaan, mutta pian saimme käskyn jatkaa hyökkäystä vaunukomppanian kanssa. Rynnäkkövaunujen, Leopardien ristituli ja jalkaväen liike tuotti tulosta ja pian olimmekin tavoitteessa.

Taisteluiden jälkeen perustimme väistötukikohdan ja saimme tähystystiedustelutehtävän, jonka perusteella saimme selville alueelle siirtyneen vihollisen ryhmitysalueen.

Illalla saimme käskyn tiedustella kyseinen alue. Tiedustelu päättyi aamuyöllä klo 0430, jonka jälkeen tiedustelutulenjohtajat ammuttivat alueelle runsaasti epäsuoraa tulta.

Aamu sarasti, uusi päivä, uudet tehtävät

”Kiila tulee olemaan teille kaikille näytön paikka.” sanottiin usein monissa puhutteluissa ennen harjoitusta. Saisimme näyttää mitä olimme oppineet kuluneiden kolmen kuukauden aikana, ja mihin parhaimmillaan pystyisimme sodan ajan joukkona, sillä tulisihan jopa satojen ihmisten toiminta riippumaan siitä, miten hyvin me hoitaisimme työmme.
Ennakko-odotukset harjoituksesta olivat kovat: siinä missä esimiehemme halusivat nähdä oma-aloitteisuutta, harjaantumista ja asioiden selkeää hallintaa, me varusmiehet odotimme leiriä, joka olisi fyysisesti ja henkisesti vähintäänkin yhtä rankka kuin kaikki aikaisemmat leirit yhteensä, sillä aikaisemmat leirit olivat painottaneet tiettyjä koulutuksellisia aiheita, esimerkiksi alkukevään Yhteistoimintaharjoitus 1/08 oli ensimmäinen harjoituksemme sodan ajan joukkona ja noin kuukausi sitten pidetyssä Lohtajan ilmapuolustusharjoituksessa me, ilmatorjuntamiehet ja –naiset, harjoittelimme tulenkäytön johtamista. Nyt, Kiilassa, yhdistyisivät kaikkien aikaisempien harjoitusten painopisteet, aina taistelutekniikasta elektroniselta sodankäynniltä suojautumiseen. Onneksi näin jälkikäteen voi huomata, että kaikki hermoilu harjoituksen ylimalkaisen vaativasta luonteesta oli turhaa; kyseessä olisi aivan samanlainen harjoitus kuin kaikki aikaisemmatkin, mittakaava olisi vain erilainen, sillä kun aikaisemmin olimme toimineet oman yksikkömme tai joukkoyksikkömme kanssa, tulisimme nyt toimimaan koko suuren prikaatimme voimin saavuttaaksemme halutun tavoitteen.
Kiitokset ja kehut suorituksistamme Kiilassa tulisi ehdottomasti osoittaa paitsi meille itsellemme, myös kouluttajillemme, sillä ilman heitä, ja heidän ansiokasta työtään, emme mitenkään olisi voineet sisäistää kaikkea sitä valtaisaa tietotaito määrää, jonka nyt laitoimme käytännön kokeeseen koko prikaatin kanssa.